Internet on väline, joka tuottaa tietoa. Turhaa, tarpeellista, hyödytöntä ja kiehtovaa tietoa. Sellaista tietoa, joka ei välttämättä kiinnosta ketään muuta, mutta joka on juuri minusta oudolla tavalla kiinnostavaa.
Käytännön esimerkki: kirjani tilanne pääkapunkiseudun, Turun, Oulun ja Tampereen kirjastojen tietokannoissa. Montako kappaletta on hankittu, ovatko ne lainassa ja niin edelleen. En minäkään tällä informaatiolla mitään varsinaisesti tee, mutta silti olen iloinen siitä, että se on saatavilla.
Lämmittähän se kirjailijan sydäntä, jos teosta lainataan ahkerasti. Tulevaisuudessa moinen lämmittää myös pankkitiliä, sillä EU:n vaatimuksesta Suomeen on tulossa hakemuksesta myönnettävien kirjastokorvausapurahojen rinnalle järjestelmä, jossa tekijä saa korvauksen jokaisesta lainauksesta. Summat ovat pieniä, mutta kaikki on toki kotiin päin.
Jatkossa kirjailijan tunnistaminen voikin olla entistä helpompaa: hän on se ihminen, joka kantaa omia teoksiaan hyllystä lainausautomaatin kautta suoraan palautukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti