Kun kirjoittaa kirjan blogeista, joutuu väistämättä määrittelemään ja rajaamaan jollain tavalla teoksen aihepiirin. On siis pakko vastata tällaisiin kysymyksiin: Mikä blogi on? Mistä tiedät lukevasi blogia? Miten blogit eroavat muista nettisaiteista?
Ja tämä polku taas johtaa väistämättä sille taistelukentälle, jossa käydään veristä mittelöä siitä, ovatko blogit verkkopäiväkirjoja vai ei. Asia herättää yllättävänkin suuria tunteita.
Hieman kärjistäen voi sanoa, että teesiä "blogit eivät ole verkkopäiväkirjoja" kannattavat ne, joiden mielestä kaikki päiväkirjat ovat poikkeuksetta itsekeskeisiä, sisäänpäinkääntyneitä, teiniangstia tulvivia ja vain kirjoittajaansa varten laadittuja pöytälaatikkotilityksiä.
Jos hyväksymme tuollaisen määritelmän, on tietysti päivänselvää, että blogit eivät ole verkkopäiväkirjoja. Mutta silloin eivät myöskään sotapäiväkirjat ole päiväkirjoja. Tai tutkimusretkeilijöiden päiväkirjat, jotka on alun perin laadittu julkaisemista varten.
Näin ollen "blogit eivät ole verkkopäiväkirjoja" -leiri haluaa sotia kieleen vakiintuneita konventioita vastaan, ja päätyy jopa olemaan sitä mieltä, että monet blogit eivät olekaan blogeja.
Mitä tämän ilmiön taustalta oikein löytyy? Asiaa voi purkaa vaikka siltä kannalta, että päiväkirjasta (sellaisena käsitteenä kuin tämä aatesunta sen määrittelee) voi löytää monia sellaisia piirteitä, jotka sovinistinen valtakulttuuri on yleensä luokitellut feminiinisiksi ominaisuuksiksi. Nainen = tunteellinen, yksityinen, subjektiivinen. Mies = asiallinen, julkinen, objektiivinen. Tämän dualistisen ajattelutavan mukaan päiväkirjan pitäminen on siis naisten juttu, mutta bloggaaminen on miehekästä.
Tätä vahvistaa se historiallinen fakta, että päiväkirjan pitäminen oli pitkään ainoita länsimaisen yhteiskunnan naisille sallimia kirjoittamisen muotoja, kun taas julkaistuksi tuleminen oli yleensä miesten yksinoikeus. Ei ole sattumaa, että monet 1800-luvun naiskirjailijat julkaisivat teoksensa miehisellä nimimerkillä.
Jos harrastaisin hatusta vedettyä keittiöpsykologiaa, voisin siis arvailla, että "blogit eivät ole verkkopäiväkirjoja" -suuntausta kannattavat miehet haluavatkin kieltää oman luonteensa sellaiset ominaisuudet, joita he itse pitävät naismaisina. Aatteen takana seisovat naiset taas haluavat kenties päästä mukaan tähän miesten bloggaavaan valtapiiriin, eivätkä halua tulla suljetuksi verkkopäiväkirjaghettoon.
Toki tällainen sukupuolistava selitys on aika karkea yleistys, eikä varmasti riitä selittämään ilmiötä kokonaisuudessaan.
Millä tavalla minä sitten määrittelen blogin? Vastaus siihen löytyy tietysti kirjasta.
7 kommenttia:
Itse pidän blogi-termiä "kattokäsitteenä" erinäiselle henkilökohtaiselle julkaisemiselle joka sisältää mm. verkkopäiväkirjat. Usein löydän itseni tilanteesta jossa joku kysyy että "mitä ne blogit oikein ovat" ja huomaan valitettavan usein käyttäväni termiä "nettipäiväkirja", jotta saan selitettyä käsitteen. Itse pidän käsitteestä "henkilökohtainen julkaiseminen", se kuitenkin kuvaa kaikkein parhaiten mielestäni sitä mitä blogeissa tehdää, mutta käännäppäs tuosta sitten trendikäs Suomalaisen suuhun menevä termi ;)
PS. milloin tuo kirja nyt sitten julkaistaan, pikaisella vilkaisulla ei osunut silmään tuolla readme.fi-sivulla?
Kirjan pitäisi käsittääkseni ilmestyä lokakuussa, jos painokoneet ja muut yliluonnolliset voimat sen suinkin sallivat.
Tuota, öö... Taisit käsittää kirjoituksestani jotain väärin. Minä en pidä siitä, että termien "blogi" ja "verkkopäiväkirja" väliin vedetään yhtäläisyysmerkit.
Suurin osa verkkopäiväkirjoista on blogeja, ja suurin osa blogeista lienee verkkopäiväkirjoja, mutta juuri se, että on olemassa blogeja, jotka eivät selkeästi ole päiväkirjoja, sai minut siihen lopputulokseen, että blogi on tietyllä lailla rajattu median muoto samalla lailla kuin esimerkiksi "televisio" tai "sanomalehti".
Jos esimerkiksi kolumnistin artikkelit lyötäisiin aikajärjestykseen verkkosivulle, kyseessä olisi selvästi blogi (ja luultavasti verkkopäiväkirjakin), mutta ei se sitä tarkoita, että lehteen painettuina niitä kutsuttaisiin päiväkirjoiksi - vaikka tekstin sisältö olisi tismalleen sama.
Muoto tekee blogin. Sisältö ei.
Alunperin vitutus lähti siitä, että termi "päiväkirja" minun tuttavapiirissäni ymmärrettiin jatkuvasti väärin - juuri tuollaiseksi mainitsemaksesi teiniangstikirjoitteluksi. Siksi halusin tehdä pesäeroa, kunnes termi "blogi" vakiintuisi sen verran, että kehtaisi ilmoittaa bloggaavansa ilman, että leimaantuu heti pervoksi netti-itsensäpaljastelijaksi. Nyt tilanne on onneksi parantunut, ja termi on tarpeeksi tunnettu. Blogit ovat nykyään media siinä missä muutkin, eikä niitä enää ihmetellä uutuusarvonsa takia. Nyt voi ilmoittaa jo ihan hyvin pitävänsä nettipäiväkirjaa tai blogia, ihan miten vain.
Kirjoitat vuonna 2004 ilmestyneiden merkintöjen pohjalta - tilanne on muuttunut jo pariin kertaan. Suosittelisin tutustumaan modernimpaan blogikulttuuriin; esimerkiksi Danah Boydin kirjoituksiin. "Veristä mittelöä" ei ole käyty pariin vuoteen, eikä ketään oikeastaan enää edes kiinnosta. ;-)
Janne, voisitko ystävällisesti täsmentää mitä olen mielestäsi ymmärtänyt väärin?
Danah Boydin tekstit ovat tuttuja, mutta minusta tätä kysymystä oli kiinnostavampaa käsitellä kotimaisten esimerkkien kautta.
Sanot, että "muoto tekee blogin". Sehän on selvää, mutta aivan samalla tavalla muoto tekee myös päiväkirjan.
Kirjoitat myös, että "on olemassa blogeja, jotka eivät selkeästi ole päiväkirjoja". Eli pyrit edelleenkin liittämään päiväkirjan käsitteeseen jonkin sisällöllisen kriteerin, joka erottaa sen blogista.
Sama asia toisin sanottuna: haluat määritellä blogit pelkän muodon kautta, mutta päiväkirjat muodon ja sisällön kautta.
Siinä on se ristiriita, jonka mahdollista motivaatiota olen tässä merkinnässä yrittänyt valottaa.
Keskustelu voisi olla helpompaa, jos voisit antaa pari konkreettista esimerkkiä siitä, mitkä blogit ovat mielestäsi ei-päiväkirjoja?
Piti vielä huomauttaa, että käsityksesi sanomalehtien ja päiväkirjojen suhteesta on todistettavasti väärä.
"Newspaper diarist" on sangen yleinen ammattinimike etenkin brittilehdistössä, ja päiväkirjojen julkaiseminen on täysin normaali osa lehdistön toimintaa.
Ja kyllä, niitä kutsutaan päiväkirjoiksi ("diary") vaikka tekstien sisältö voi olla - ja yleensä onkin - kaikkea muuta kuin henkilökohtaista tilitystä.
Esimerkiksi (automaattisesti kerätyt ) linkkiblogit tai spämblogit eivät mielestäni ole päiväkirjoja. Samaten esimerkiksi vaikkapa blogimuotoon siirretyt wikien changelogit. (Linko, http://www.jspwiki.org/rss.rdf, noin esimerkkeinä.)
Ja jos haluat, että päiväkirjan tekee muoto, niin toki - siitä vain. Mutta en itse näe ristiriitaa siinä, että päiväkirjan määrittelee sekä sisällön, että muodon perusteella. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi netissä kautta aikojen olleet nettipäiväkirjat, joissa ei ole mitään blogin ulkoisia piirteitä, ja ovat lähinnä kokoelma päiväkirjoja. Esimerkiksi vaikkapa Selibaattipäiväkirjat, jota en pidä määritelmäni mukaisena blogina (vaikka pirun hyvä muuten onkin). Liian laveasta päiväkirjan määritelmästä (esim. "päiväkirja on kokoelma temporaalisesti järjestettyjä verkkosivuja") päädytään tulokseen, jonka mukaan esim. archive.org tai Wikipedian sivuhistoria on tosi iso päiväkirja.
En sanonut, että "ei koskaan kutsuta lehdessä päiväkirjoiksi", vaan käytin konditionaalia ilmaisemaan sitä, että kyseessä ei välttämättä ole joka kerta tehtävä tosi asia. Esimerkiksi kuolinilmoitukset voitaisiin julkaista blogina, mutta ei niitä lehdessä kutsuttaisi nimellä "death diary" ja vastaavaa toimittajaa nimellä "death diarist". Mutta hyvä tietää.
Mut joo, kyl tää mun puolesta on ihan pätemistä ja halua erottautua massasta. Jätän blogosfäärin tarkemman analysoinnin nykyään akateemikoille tai tuopin äärelle.
Birdy: olet oikeassa, ymmärsit väärin :-)
En tosin tiedä kuinka paljon selvemmin tuon "sellaisia piirteitä, jotka sovinistinen valtakulttuuri on yleensä luokitellut feminiinisiksi ominaisuuksiksi" voi sanoa. En siis puhu omista käsityksistäni, vaan siitä, millainen on ollut länsimaita hallitseva kulttuuri viimeisen parintuhannen vuoden aikana.
Siitä tuskin olemme eri mieltä, että naisia on järjestelmällisesti sorrettu ja pyritty syrjäyttämään niin tieteestä, yhteiskunnallisesta päätöksenteosta kuin julkisesta keskustelustakin?
Minustakin blogien ja nettipäiväkirjojen erottelu on kovin teennäistä ja tarpeetonta. Eräillä bloggaajilla on kuitenkin ainakin ollut kova tarve tällaisen kahtiajaon ylläpitämiseen, ja tämän pyrkimyksen mahdollisten motiivien pohdiskelu oli alkuperäisen merkintäni aiheena.
Bloggaajien kanssa olen keskustellut paljon ja monenlaisista aiheista, niin kirjaa kirjoittaessani kuin sen jälkeenkin. Viittaustasi kategorisointeihin en kyllä ymmärrä alkuunkaan.
Lähetä kommentti